Vanhoilla päivillään mies
tuli portille jonka takana
näkyi viehättäviä maisemia
hän kaivoi taskunsa pohjalta
avaimen kerran perinnöksi saamansa
ja kokeili sitä lukkoon mutta ei se käynyt
Kun hän katsoi porttia tarkkaan
se paljastui tutuksi ja äkkiä
hän tajusi että oli kerran
seisonut portin toisella puolella
kaukaisessa nuoruudessaan
hän muisti miten kovasti silloin
oli toivonut pääsevänsä tälle puolelle
koska maisemat olivat niin loistavia
mutta avainta lukkoon hänellä ei
vielä silloin ollut
Hitaasti hän kääntyi katsoakseen
niin kuin katsoi kerran
ja näki tuttuja laaksoja virtoineen
kumpareita jyrkänteineen
Jokin niissä oli toisin
niistä puuttui se salaperäinen
valonhohde joka oli tehnyt ne
houkuttavaksi
maisema oli kuin kiilakehyksistään
lauennut taulu
virttynyt ja tummunut
kuin nokeentuneen lasin läpi nähty
Silloin hän muisti että oli kuullut
portilla äänen joka sanoi:
toivo poikani toivo mitä muuta vain
mutta älä sitä että toiveesi toteutuvat
Kommentit