kerran kun aika on
päiväni käyvät vähiin kuin vuoden loppu
kynttilöitä haudoille tuovat muut
osa siitä että tietää
on ahdistusta että ei tiedä
pari metriä maata päällä
pientä värähtelyä
sosiaalisessa vesilasissa
ei maanjäristyksiä
kun olen poissa kaikki jatkuu
mureneminen uusiutuminen
virtauksina
päivä putoaa yöhön yö avautuu aamulle
haukka nousee korkealle ja pudottautuu
saaliin kimppuun jyrkänteeltä
viini läikähtää maahan
sen hehku sammuu
muistoni himmentyy sukupolvien mukana
katoanko kerralla vain itseltäni
säilyykö minuuteni aineettomana
aineellistunko uudelleen
en ryömi vielä arkkuun
paiskaan...ei lasken varovasti
sen kannen kiinni
salaisuuden valtakunnan
Valtakunnan salaisuuden äärellä
kohotan maljan kaikille edessä oleville päiville
Kommentit