Välillä on hyvä
joutua kohdelluksi hiukan huonosti
(puhun nyt vain itsestäni).
Kun joku katsoo minua nenänvarttaan pitkin
tai niin ohi, että olen pelkkää ilmaa,
se pysäyttää miettimään keneen suhtaudun
itse samoin ja missä tilanteessa.
***
Useilla, en tiedä onko liian rohkeata
väittää, että useimmilla meistä on itsetunnossa
sen verran puutteita, että meillä
on kysyntää ihmisistä, joita voisi
katsella alaviistoon ja sillä tavoin
ylläpitää itseään.
***
Onko tämä arvostamattomuus
vaistonomainen refleksi, epähuomioinen reaktio,
jonka vain sen kohteeksi joutuva huomaa ja
ottaa vastaan omalla sisäisellä vastaanottimellaan
vai tietoinen ja muillekin näkyvä?
(Joillakin tämä vastaanotin on niin virittynyt, että
he ovat mielestään jatkuvasti sivuutettuja.)
***
Luultavasti monet (useimmat?) ihmiset
ovat molemmissa rooleissa:
väheksynnän kohteena ja sen lähteenä
sekä tietoisesti että epähuomiossa.
***
Ihmisten erilainen kohtelumme näkyy siinäkin, että
jaamme virheitä/ typeriä tekoja tekevät ihmiset
kahteen ryhmään: niihin jotka tuomitsemme heidän tekojensa mukaan,
jotka ovat meille yhtä kuin tekojensa summa
ja niihin joista ajattelemme, että ihmiseen suhtautuminen
on erotettava hänen teoistaan.
Jälkimmäisiä pidämme mainioina ihmisinä,
jotka nyt vain ovat sattuneet sortumaan typerään tekoon
ja ajattelemme armeliaasti, että
niitähän me toki jokainen teemme.
***
Tässä jaottelussa on pohjaa
kiusaamiselle niin koulussa kuin työpaikoilla
ja hyvä veli -järjestelmien korruptiokäytänteille.
***
Aito ystävyyssuhde ei tarvitse uhriksi
ulkopuolista ihmistä.
(Luuk. 23: 12)
Kommentit