Ihminen kuin lähde

                      vedenjakajalla

jakomielinen jakaa mielellään

(jos ei omastaan niin toisten)

kahtaalle jopa kolmaalle

                       ajatukset pyrähtelevät

                       kuin lintuparvi

                       nokkivat kaikkea

                       mihin suinkin nokka pystyy

 

                       sanat pulahtelevat

                       pintaan kaloina

                       rikkovat veden pinnan

                       laajenevin renkain

 

                      tekojen kolinaa

                      peilisalin hämärässä

                      sirpaleita kyyneleitä

                     veri vuotaa huudetaan

 

vihassa ja rakkaudessa

                     kolme virtaa kohtaavat

elämän eetoksessa

paheksunnan paatoksessa

                    löytävät toisensa

kuin kissa piittaamaton

pehmeästi tassuilee