3.
Maasto täynnä ajatelman poikasia
alkavia polunpätkiä missä sattuu
päätymättä mihinkään kuin seinään
rämmin umpipusikossa
löytyy uusi alku
yhtä vähän senkin loppuun
tietymätön tien suunta arvaamaton ajankulu
jos on oikealla polulla on silti kaksi suuntaa
niin myös väärällä voi toinen suunta olla oikea
eikä polku piittaa kartan piirroksista joiden täsmäys ontuu
erannon jos otan väärin päin on suuntimeni hyrrä
hyödytön: näyttää mitä sille kerron unistani
ja luikuria laskee itsekseen kun vaikenen
Ajan valtavirta on tyhjä käsite
(paitsi esineiden määrässä &
kaikkea mikä sitä edistää
kuten että tuotetuilla tavaroilla
tuotteistetaan tapahtumat)
jos vaikutusta ihmismieliin tarkkaat:
viestien virtaa jo peilinä pidetään
Joki pirstoutuu puroiksi
ja virtaa niitä pitkin ylängön korkeaan
olemattomaan sen yllättäville jängille
lumisten kurujen kylmään hiljaisuuteen
jää iso tyhjä uoma kivenkolinaan
Veren ja jyrinän visvainen syvyys
peittyy kepeään kiehuntaan:
mitä muuta voi tehdä jos mitään
ei voi tehdä hymyillä huulet korviin
joista äänet putoavat suupieliä pitkin
kuin vähä-älyisen kuola
ja toivoa että tämä on näytelmä
huonolla maulla tehty
En kuule sitä ääntä
jonka tiedän piileskelevän
kakofonian lehvistössä
en näe väriä valojen säihkeessä
en löydä sanoille kirvestä joilla veistää
niin karkeasti ettei niitä voi koskettaa
saamatta tikkua sormeen
en veistä jolla vuolla
niin sileästi että sormet eivät tahdo
lopettaa sen koskettelua
Otan kenkäni jalasta kun kahlaan ylitse
virran jonka vettä voi vielä juoda
ryteikössä pusken eteenpäin
kauhon väylää vuoroin oikealta
vuoroin vasemmalta
kun käännyn vasemmalle
hylkään oikean ja oikealle
torjun vasemman
Suoraan pitää mennä sanotaan
ja minä mietin eikös eteenpäin
kierrän pahan puskan ja kiroilevan kiven
(olkoon vaikka läpiharmaa)
vuoroin oikealta vuoroin vasemmalta
synteesinä ehkä oikea suunta
(matkalla jossakin pohjoisessa 10)
Kommentit