Sielun talvi
pimeässä vaatekomerossa
horros hermoradat jäässä
ärsyke etenee
havainnosta tunteeseen
kuin vastaanottimen kuva
häiriösäällä töksähdellen
komeron takaseinä
antaa periksi
kuin koppakuoriaisen
kitiinikuoret viikatut
lenninsiivet siliävät
niillä liu’un kesäyöhön
punakylkirastaan laulussa
vanteet rintakehän ympärillä heltiävät
Kävelen metsään niitylle rantaan
hämärän läpinäkyvä viitta yllä
jalkapohjat antautuvat
ruohon kasteelle
Kommentit