Kaljasta raskas karaokenainen

neljäkymmentä plus

laulaa silmät ummessa

lapsuudesta vailla murheita

niin monen tuopin läpi siivilöityvät

kesäaurinkojen säteet

melkein selvät fariseukset hymyilevät

toisilleen merkitsevästi:

minä kiitän onneani etten ole kuin hän

musikaaliset katselevat

vaivautuneina kenkiään

lahjakkaat ansaitsevat myötähäpeänsä

viisaat ja ymmärtäväiset veisaavat mukana