äänettömän sinitiaisen
eloisat liikkeet
oksistossa valoa
vielä hitunen lämpöä
kiven kutsuva paino
käytävän päässä
haravoitu
että jäljistä tiedetään kuka meni
urkujen raskas poljento
metallinen kellonkumu
puuston vaimentama
puu tuulia vastustaa tunkee juurensa syvälle
kuolleiden valtakuntaan pysyäkseen pystyssä
voidakseen huiskia ilmaa onko elävien
maassa
läsnäolon paikkaa
Kommentit