Ihmiset ovat niin puuhakkaita

sotkevat ensin kaikki paikat

sitten siivoavat aina saa olla

nostelemassa jalkojaan harjojen tieltä

puhuvat paljon ja kaikenlaista

pudottelevat sanoja joka paikkaan

kuin lapset leluja joita on varottava

lattialla ettei niihin kompastu

en vastaa mitään en ehdi kun jään miettimään

mitä oikein sanoivat ovat jo uudessa asiassa

ei pitäisi kuunnella ei varsinkaan miettiä kuulemaansa

pitäisi keskittyä sanomaan omiaan

ei odottaa kysymyksiä

eivät ne kyllä mitään kysykään

meneehän se aika niinkin

kuuntelen ja nyökyttelen se näyttää riittävän

minun puoleltani ongelma on kai siinä että kestää  

ennen kuin saan ääneni toimimaan

se on kuin rypistynyt paperi

jota on ensin auottava ja silitettävä

että sen kirjoituksesta saa selvää

ennen kuin pääsen siihen vaiheeseen

ovat ne jo häipyneet

ei kai heitä voi siitä moittia

jos jollakin vain olisi malttia

saisin ajatuksen valmiiksi ja äänikortin paikalleen

synkronoisin siihen ensin kädet ja silmät

lopulta koko kehon

silloin sanani tekisivät

kauniita kaaria kuin keihäs

stadionin ilmatilassa