En muista oliko ilta yö vai aamu
kun hautuvien kesäpäivien aikoihin
tulvavesien vaivaamalla rannalla
mätänevien kortekasojen löyhkässä
puolilahon mökin pihaan
kuului kuikan huuto
Se leikkasi ilman ja ajan kahteen osaan
nousin purteen reikäiseen veneenrähjään
vuoroin soudin vuoroin äyskäröin
niemenkärkeä pitemmälle sillä ei voinut jatkaa
siitä alkoi aallokko
Näkymätön kuikka jatkoi huutoaan
kaukana paineli vene purjeen avustamana
kohta minäkin eikä paluuta takaisin enää ollut
niemestä lähti polku muuttui tieksi
vei satamaan kulki yli meren
Mutta vieläkin kun nenääni tunkee
mädänlöyhkä kuulen sen kuikan
(merellinen)
Kommentit