Realisti minussa

(vaiko kyynikko?)

                      sanoo

parempi pitää status quo

sillä vyöry on arvaamaton

haukkaa kitaansa syöksee tuleensa

alueita kaukana alkukohdastaan

 

Idealisti minussa

(vaiko realisti?)

vaatii oikeuksia vapauksia

                       orjuuden ikeestä

uskoo niiden sykkeeseen

kuin tulivuoren murrokseen

                      meren pohjassa

oikeuden palava soihtu

                       jo savuaa!

 

Vai kannattaako kumpaakaan

jos asiat vain menevät

kuten ovat mennäkseen

                        tätä tapahtuu

                        noin se vaikuttaa

tapahtuma hiipuu

vaikutukset lieventyvät

                       uusi status quo

sekin jäykistyy

käyttää pakkovaltaa

jäteliemet padotaan

                       altaaseen

joka joskus murtuu

 

Eikö löydy herkkyyttä ja viisautta

havaita ajoissa tehdä korjauksia

                         pieniä askelia

ennen kuin tarvitaan

                       pitkiä loikkia

jopa täysi katastrofi

onko status quo

                       aina vain

status quo ante bellum?