Vanhan metsän
hiekkainen saareke
keskellä isoa suota
toinen puoli lettojen saartama
toinen vaivaista varvikkoa vain
Rämpimisen jälkeen
ihana kuiva ja varpaiden
alla lämmin maa
isoja vanhoja mäntyjä
nojata odottaa sinua
Aika kului silmä väsyi
korva kuuli kuiskauksen:
kerran minäkin odotin
juuri tässä piti tavata
päivä painui ja toinenkin
ei rakasta kuulunut
viikko vierähti
ei missään näkynyt
Pieneni kuu ja tuska kasvoi
väheni voimat ja henki
rukoilin Suurta Henkeä
Silloin varpaani alkoivat kasvaa
haarautua maan sisään
sivuilla käteni puutua
tukka yletä latvaksi tuuleen
varteeni suomuiset kaarnat
Vielä hetki ja tunnet
kun tahtosi puutuu
varpaissa pistelee
ihosi hilseilee
Havahdun kirkkaisiin
ihmisen ääniin
lumous haihtuu
aistini toimivat
kuin auringonnousu
Puu kaltaistensa näköinen
vaipuu
mykkyyteen
Kommentit