Vanhan metsän

hiekkainen saareke

keskellä isoa suota

toinen puoli lettojen saartama

toinen vaivaista varvikkoa vain

 

Rämpimisen jälkeen

ihana kuiva ja varpaiden

alla lämmin maa

isoja vanhoja mäntyjä

nojata odottaa sinua

 

Aika kului silmä väsyi

korva kuuli kuiskauksen:

kerran minäkin odotin

juuri tässä piti tavata

päivä painui ja toinenkin

ei rakasta kuulunut

viikko vierähti

ei missään näkynyt

 

Pieneni kuu ja tuska kasvoi

väheni voimat ja henki

rukoilin Suurta Henkeä

 

Silloin varpaani alkoivat kasvaa

haarautua maan sisään

sivuilla käteni puutua

tukka yletä latvaksi tuuleen

varteeni suomuiset kaarnat

 

Vielä hetki ja tunnet

kun tahtosi puutuu

varpaissa pistelee

ihosi hilseilee

 

Havahdun kirkkaisiin

ihmisen ääniin

lumous haihtuu

aistini toimivat

kuin auringonnousu

 

Puu kaltaistensa näköinen

vaipuu

mykkyyteen