musta märkä syö kehät

            valopisteiden ympäriltä

niiden vyöt leikkaavat toisensa

miten voi suuntia nähdä

            säilyttää kosketuksen

            pohjaan ja pintaan

kuulla äänet niiden tulosuunnat

           korkojen kopean kopinan

aamuöiseltä kadulta avonaiseen ikkunaan

           saappaiden väsyneen laahustuksen

           etääntyvät yskänpuistatukset

ei valvovan aika

noin nopeasti voi kulua


 

mustassa ovat kaikki värit

kaikkeus sisältää mustat ajatukset

                       tihentyvät

piikkimatoksi selän alla