ulkona pakkanen huurteiset puut
liikkumaton kaamoksen ilma
sen läpi tunkee pohjoisen bussi
sen sisällä soljuu ranska
pienet pirtit tien varrella
kaukana toisistaan huutavat
jouluvaloin älä unohda minua
puolipäivän iltarusko katoaa
puiden tummat latvustot piirtävät
kuilumaista vuoristorataansa taivasta vasten
raskasmielinen vanha mies
tietää että ei ole väliä ei eroa
onko ruskotus aamua vai iltaa
bussi on hetken ranskan naurusaari
silmien katseet kiertyvät toisissaan
taivaankappaleiden vetovoiman lailla
tummuvan taivaan tähtitarhan paino
painaa voimallaan vetää voimallaan
ymmärryksen pientä massaa
nyt moni nukkuu varjossaan
hiusten kehystämät soikeat kasvot kääntyvät itseensä
pienenevän kuun lailla
sukupolvien kehälliset suojamuurit rapautuvat
kehä kehältä keho keholta
maan ja auringon tuulissa hiukkanen hiukkaselta
liu’umme avaruuden pölyksi
(kosmos)
Kommentit