4.

 

 

Röykkiö Kuivin korkeimmalla kohdalla

 

muistuttaa valtaa joka palvoo itseään

 

ei tunne jokilaaksoa ei sen alinta kohtaa

 

vaikka valuttaa vesiänsä sinne

 

vierittää kiviä niskaan

 

voiman luonnonoikeudella

 

 

Sanot ehkä: tämä maa on kuollut maa

 

ei ruusutarhaa ei satakieliä lehdossa

 

koomassa järripeipot järisevät koivikossa

 

kapustarinta haikeasti huilahtaa

 

merkitsemättömiä korvia lentää tämän ylitse

 

bisnesluokassa mitään tästä kuulematta

 

yli maan jonka merkitys heille

 

on vain oikeus lentää ylitse

 

 

 

Tuuli paukuttaa porotuvan pokia

 

helisyttää kitin jättämässä tilassa

 

lasiruutua kuin rumpali

 

palikoitaan nahkakalvoilla

 

vaimennan helinän paperitupolla

 

pokan ja karmin kolina jää

 

 

Tuulen jäkätys jatkuu kolmatta päivää

 

rinkka on purje ja tuulensuoja

 

olen voiman oikealla puolella

 

sivuttainen liike on viedä suojan

 

kastunut maa kuivuu nopeasti

 

 

Porotupa heijastaa myös tätä aikaa

 

muovia vaahtomuovia solumuovia

 

ikkunan ylähyllyn kaupalliset etiketit

 

tyhjien tölkkien riverdance ikkunalla

 

penkinaluset pullistelevat

 

mustia jätesäkkejä täynnä ties mitä

 

mitäpä oikeutta minulla on närkästellä

 

kunhan havaitsen ja yhdistelen yleiseen

 

 

Märän ajan historian

 

pitkät liepeet repeilevät

 

maata laahatessaan kertyneistä

 

trendeistä tehtävänä pitää yllä sykettä

 

sätkivää kuin kalan tuskanpotkut

 

 

 

Aallot piiskaavat järveä palsasuon saartamaa

 

sen muoto muistuttaa roikkuvavatsaista valasta

 

selkärangastaan notkahtanutta

 

matkalla idästä länteen

 

kauhon sen pintaa kattilaan

 

niin eliörikkaalla vedellä eläisi valaskin

 

 

(matkalla jossakin pohjoisessa 10)