4.
Röykkiö Kuivin korkeimmalla kohdalla
muistuttaa valtaa joka palvoo itseään
ei tunne jokilaaksoa ei sen alinta kohtaa
vaikka valuttaa vesiänsä sinne
vierittää kiviä niskaan
voiman luonnonoikeudella
Sanot ehkä: tämä maa on kuollut maa
ei ruusutarhaa ei satakieliä lehdossa
koomassa järripeipot järisevät koivikossa
kapustarinta haikeasti huilahtaa
merkitsemättömiä korvia lentää tämän ylitse
bisnesluokassa mitään tästä kuulematta
yli maan jonka merkitys heille
on vain oikeus lentää ylitse
Tuuli paukuttaa porotuvan pokia
helisyttää kitin jättämässä tilassa
lasiruutua kuin rumpali
palikoitaan nahkakalvoilla
vaimennan helinän paperitupolla
pokan ja karmin kolina jää
Tuulen jäkätys jatkuu kolmatta päivää
rinkka on purje ja tuulensuoja
olen voiman oikealla puolella
sivuttainen liike on viedä suojan
kastunut maa kuivuu nopeasti
Porotupa heijastaa myös tätä aikaa
muovia vaahtomuovia solumuovia
ikkunan ylähyllyn kaupalliset etiketit
tyhjien tölkkien riverdance ikkunalla
penkinaluset pullistelevat
mustia jätesäkkejä täynnä ties mitä
mitäpä oikeutta minulla on närkästellä
kunhan havaitsen ja yhdistelen yleiseen
Märän ajan historian
pitkät liepeet repeilevät
maata laahatessaan kertyneistä
trendeistä tehtävänä pitää yllä sykettä
sätkivää kuin kalan tuskanpotkut
Aallot piiskaavat järveä palsasuon saartamaa
sen muoto muistuttaa roikkuvavatsaista valasta
selkärangastaan notkahtanutta
matkalla idästä länteen
kauhon sen pintaa kattilaan
niin eliörikkaalla vedellä eläisi valaskin
(matkalla jossakin pohjoisessa 10)
Kommentit