Seisoin jossakin jonossa
miten ja miksi olin siihen joutunut
en tiennyt mutta kaikkea hyväähän
pitää jonottaa joten mitä sitä suotta kyselemään
Tapahtumahorisontin ovimikot näyttivät naamatusten
leveiltä mutta kun kääntyivät sivuttain muuttuivat näkymättömiksi
(syvyys juoksee pintaan ja kaikki muuttuu kaksiulotteiseksi)
värit hiipuivat yhtenäiseksi harmaaksi tasoksi
sielut oli merkitty tauluille murtolukuina
niitä pelkistettiin supistamalla
tavoitteena pienin yhteinen jakaja
Konehuoneen takana
kulki vanhentuneita ihmisiä
kalpeita häivähdyksiä
muistojen albumista
Kommentit