Sielun talvi
pimeässä vaatekomerossa
horros hermoradat jäässä
ärsyke etenee
havainnosta tunteeseen
kuin vastaanottimen kuva

häiriösäällä töksähdellen
                      komeron takaseinä
                      antaa periksi
                      kuin koppakuoriaisen
                      kitiinikuoret viikatut
                      lenninsiivet siliävät
                      niillä liu’un kesäyöhön
                      punakylkirastaan laulussa
                      vanteet rintakehän ympärillä heltiävät

Kävelen metsään niitylle rantaan
hämärän läpinäkyvä viitta yllä
jalkapohjat antautuvat

ruohon kasteelle