En muista oliko ilta yö vai aamu

kun hautuvien kesäpäivien aikoihin

tulvavesien vaivaamalla rannalla

mätänevien kortekasojen löyhkässä

puolilahon mökin pihaan

kuului kuikan huuto

 

Se leikkasi ilman ja ajan kahteen osaan

nousin purteen reikäiseen veneenrähjään

vuoroin soudin vuoroin äyskäröin

niemenkärkeä pitemmälle sillä ei voinut jatkaa

siitä alkoi aallokko

 

Näkymätön kuikka jatkoi huutoaan

kaukana paineli vene purjeen avustamana

kohta minäkin eikä paluuta takaisin enää ollut

niemestä lähti polku muuttui tieksi

vei satamaan kulki yli meren

 

Mutta vieläkin kun nenääni tunkee

mädänlöyhkä kuulen sen kuikan  

 

(merellinen)