sinä vuonna tunturiin meno jäi lokakuulle
hämärässä tulin pimeälle kämpälle
nukuin levotonta unta:
tuuli nousi tunturista
itkemään ja veisaamaan
eikö sinulle riittänyt
että näit minut kimaltelevana
kun aurinko valaisi hankeni ja suksesi suihki
lumi ryöppysi kuin rintojen runsas maito
miksi tulit nyt kun sairaus minua runtelee
ja rumuuttani häpeän
eikö sinulle riittänyt
että näit minut keväisessä voimassani
kun murskasin kylmät kahleeni
vaihdoin vaatteeni
miksi tulit nyt kun olen väsynyt ja alasti
eikö sinulle riittänyt
kesäisen laaksoni vehreys
kukkaloisto suojaisella rinteellä
lintujen credo nousevissa virtauksissa
miksi tulit nyt kun synkkyyteni on karkottanut
kaikki iloni jotka suojissani saivat elämän.
mielelläni vielä esittelen
yöllisten kärsimysteni hedelmät
puuruskan ja maaruskan.
mutta miksi sinä tänne nyt tulit
tämä on viides vuodenaikani
yksityinen suruaikani
sitäkö tulit tirkistelemään
tutustumaan todelliseen luontooni
vai tulitko etsimään lohduttomuudestani
mittavälinettä omaan synkkyyteesi
yöllä tuuli tyyntyi selkeni
järvi kiroili itsensä jäähän
aamulla pilvet verkkaan
kylvivät hiutaleensa
kuin tuhkat uurnasta.
matala aurinko levitti
siunaavat säteensä
kuin pappi kätensä
ja rauha laskeutui tunturiin
Kommentit