KEVÄÄN ALKUA BUSSIN IKKUNASTA
Vanha nainen katselee
bussin ikkunasta kun muinaista
matkahuoltoa puretaan
sivurakennuksessa oli sikolätti ja sauna
silloin viisikymmentäluvulla
sekatiilipiippu vielä hetken pystyssä
sanoo että meijän pojat sahasivat sen hirret
sodan jälkeen että on haikea mieli kun katsoo purkua
bussi seisoo paikalla jossa vuosi sitten oli vielä rakennus
jonne toimitin rapuja kuusikymmentäluvulla
sain niistä 30 markkaa ravulta ennen kuin rahan perästä
poistettiin kaksi nollaa Pussisen mittauksen mukaan
aika monta rapuani oli aina alamittaista lupasi palauttaa
ne ystävällisesti takaisin järveen kasvamaan en minä
mitään epäillyt aikuiset ne istuttivat epäilyn siemenen sieluuni
miksi kauppa se on joka kannattaa
Vielä autosta ulos päästyään
nainen kertoo kuskille vanhoja asioita
kuski myötäilee eikä hosu turhia
tämä ei ole mikään pikavuoro
ei minullakaan ole kiire olen menossa
naisen luokse yhdeksänkymmentäkolmevee
kohta on äitienpäivä
Lueskelen elokuvaohjaajien haastattelua
koulutuksen jämähtämisen riskistä
monopoliasemassa silmän syrjällä seuraan
alkukevään maisemaa sitä hallitsee
lumesta paljastuneen maan ankeus
isosta järvestä jäät ovat lähteneet
puolihukkuneita jäänriekaleita vähän
syksyiset vältinviillot pelloilla
talvi on tallonut matalaksi
murentanut pintaa
äkeellä sinne ei kannata vielä yrittää
Tunnustelen oman mielen tilaani
mihin ajatukseen se tahtoisi jumiutua
oksien silmuissa valoa vasten
aistii energian joka odottaa
oikeata hetkeä
Bussi rapisee hitaasti hiekkatietä
puoli kilometriä pitkän suoran päässä
mies jo huitoo kättään ehkä hän on
suuri humoristi lopettaa vasta kun auto pysähtyy
lausuu tervehdyksen isoon ääneen levveesti
istuu epämukavasti reppu selässä kyselee
naapuripenkin istujalta että mihinkä tämä
huojentuneena metsän taakse päätyvän
auringon viilenevästä tyyneydestä
joka ennakoi yöksi pakkasta
mustikankukkien alut ja lehtisilmut
huojentuneena levottomuuden mahdollisuuden
vähenemisestä levottomuuden joka häivähteli
päivän lämmön myötä
ne antautuvat kohti maaperää
joka on ankeimmillaan
sulaneen lumen jäljiltä
etsiytyvät tuttuun asentoon
lumenpainaman jäljiltä
ne ovat kärsivällisiä
oikealle hetkelle
(mennään bussilla)
|
1 kommentti
|