Vanhoilla päivillään mies

tuli portille jonka takana

näkyi viehättäviä maisemia

hän kaivoi taskunsa pohjalta

avaimen kerran perinnöksi saamansa

ja kokeili sitä lukkoon mutta ei se käynyt

 

Kun hän katsoi porttia tarkkaan

se paljastui tutuksi ja äkkiä

hän tajusi että oli kerran

seisonut portin toisella puolella

                        kaukaisessa nuoruudessaan

hän muisti miten kovasti silloin

oli toivonut pääsevänsä tälle puolelle

koska maisemat olivat niin loistavia

mutta avainta lukkoon hänellä ei

vielä silloin ollut

 

Hitaasti hän kääntyi katsoakseen

niin kuin katsoi kerran

ja näki tuttuja laaksoja virtoineen

kumpareita jyrkänteineen

Jokin niissä oli toisin

niistä puuttui se salaperäinen

valonhohde joka oli tehnyt ne

                        houkuttavaksi

maisema oli kuin kiilakehyksistään

                       lauennut taulu

virttynyt ja tummunut

kuin nokeentuneen lasin läpi nähty

 

Silloin hän muisti että oli kuullut

portilla äänen joka sanoi:

toivo poikani toivo mitä muuta vain

mutta älä sitä että toiveesi toteutuvat