Haluasin pysäyttää ajan
tähän kun mieli on
valpas ja kirkas
uusia polkuja avautuu
tuntemattomiin metsiin
ja keuhkoni kestävät hapetonta tilaa
hetken vedenalaisessa maailmassa
Tiedän että päivät tulevat kun
kiinteys haurastuu
vesi pakenee soluja
ajatus haihtuu sumuksi
valveet vaihtuvat talviuneksi
horrokseen kompostissa
Vielä on oloni kirkas
mieleni valpas etsin esiin
peittyneiden polkujen päitä
sukellan saaren varjosta
ulapan hopeaan
Kommentit