Haluasin pysäyttää ajan

                  tähän kun mieli on

                  valpas ja kirkas

uusia polkuja avautuu

tuntemattomiin metsiin

ja keuhkoni kestävät hapetonta tilaa

hetken vedenalaisessa maailmassa

 

Tiedän että päivät tulevat kun

                    kiinteys haurastuu

                    vesi pakenee soluja

                    ajatus haihtuu sumuksi

valveet vaihtuvat talviuneksi

horrokseen kompostissa

 

Vielä on oloni kirkas

mieleni valpas etsin esiin

peittyneiden polkujen päitä

sukellan saaren varjosta

ulapan hopeaan