Runoratsujen siipivarastosta
ei riittänyt siipiä minulle
mutta Jumala sanoi tarvitsen erityisen
valon ja pimeyden rajavyöhykkeelle
niin jäin jään ja roudan
usvan ja unen ratsuksi
putoavien lehtien kahisuttajaksi
kun reumatismin runtelemat sormet
koukistuvat vasten väistyvää kajoa
kaviouralle joka kulkee
hiipivän hämärän maisemissa
ja usva ajelehtii hiljaisilla rannoilla
saattelen valoa kun hämärä
liukuu selkääni
ja majoissa syttyvät
ensimmäiset valot
(runoja kuvista)
Kommentit