Runoratsujen siipivarastosta

ei riittänyt siipiä minulle

mutta Jumala sanoi tarvitsen erityisen

valon ja pimeyden rajavyöhykkeelle

niin jäin jään ja roudan

                usvan ja unen ratsuksi

                putoavien lehtien kahisuttajaksi

                kun reumatismin runtelemat sormet

                koukistuvat vasten väistyvää kajoa

kaviouralle joka kulkee

hiipivän hämärän maisemissa

ja usva ajelehtii hiljaisilla rannoilla

saattelen valoa kun hämärä

liukuu selkääni

ja majoissa syttyvät

ensimmäiset valot

 

(runoja kuvista)