Monta kevättä

siis noin kaksikymmentä

olen harmitellut omenapuuta

isoa ja laiskakukkaista

omenoita vähän jos ollenkaan

tänä paksun lumen talvena

jänikset söivät oksia yli suojaverkon

 

Monta vuotta olen uhannut kirveellä

tänä keväänä päätin:

katson vain kukinnon

(muutamakin ilahduttaa)

ja se on siinä: pois loisimasta

 

Varhain jo näin

että nyt rävähtää

se pursottelee kukkiaan

kuin Japanin kirsikkapuu

leyhyttelee vienoa tuoksuaan

kimalaiset pörräävät

kukat keinahtelevat

niiden painosta ja tuulesta

 

Ehkä se on

hieman myöhäiskypsää lajia