hajonneesta lautasta rantaan ajautuneet
jättimäiset tukit Jäämeren rannalla
virtausten ja aallokon nuolemat
sileät metsän luut
väinönputkien vieressä
niiden päältä katselin
maitovalaiden pikkuparvea
ne uivat perhosta
kuohuvassa aallokossa
en tiedä näenkö belugaa enää
paksurunkoisia puita on vielä sisämaassa
meri on massiivinen pelkotila
ihailen sitä rannalta
etsin metsän suojaa
tunturi on kiehtova avaruus
miljoonakaupunki on toinen meri
jonne valtateiden virrat ohjaavat
nahka muuttuu suomuiksi
ennen kehätietä kyynärpäät kylkiviivoiksi
valaat kelluvat keskustorilla
hait varjoisilla kujilla haistavat veren
turvaan metsään
se on muuttunut
alkanut vierastaa minua
merta en tunne ja pelkään
kauan sitten oli hevonen ja aura
poistuin pientareelta kun ne jättivät pellon
olin nähnyt miten maan sänkinen suikale
nousi vältin lapaan ja kääntyi musta puoli ylös
jäljelle jäi läntti kasvimaata ja lapio
toivottoman toivorikkaat rikkaruohot
kiihtyvä ja hidastuva vuodenkierron rytmi
meri saa minut sairaaksi
enkä saa siltä rauhaa
että sanoisin olkoon
mitä se minulle kuuluu
joskus vain kävelen ja katselen
istun ja katselen
ohikulkevia viliseviä kasvoja
kukaan ei katso takaisin
paitsi Afrikan kalat
liukuvat pieninä parvina
puikkelehtivat kuin korallien lomassa
Kommentit