hajonneesta lautasta rantaan ajautuneet

jättimäiset tukit Jäämeren rannalla

virtausten ja aallokon nuolemat

sileät metsän luut

väinönputkien vieressä


 

niiden päältä katselin

maitovalaiden pikkuparvea

ne uivat perhosta

kuohuvassa aallokossa

en tiedä näenkö belugaa enää

paksurunkoisia puita on vielä sisämaassa


 

meri on massiivinen pelkotila

ihailen sitä rannalta

etsin metsän suojaa

tunturi on kiehtova avaruus

miljoonakaupunki on toinen meri

jonne valtateiden virrat ohjaavat

nahka muuttuu suomuiksi

ennen kehätietä kyynärpäät kylkiviivoiksi

valaat kelluvat keskustorilla

hait varjoisilla kujilla haistavat veren


 

turvaan metsään

se on muuttunut

alkanut vierastaa minua

merta en tunne ja pelkään


 

kauan sitten oli hevonen ja aura

poistuin pientareelta kun ne jättivät pellon

olin nähnyt miten maan sänkinen suikale

nousi vältin lapaan ja kääntyi musta puoli ylös


 

jäljelle jäi läntti kasvimaata ja lapio

toivottoman toivorikkaat rikkaruohot

kiihtyvä ja hidastuva vuodenkierron rytmi

 

meri saa minut sairaaksi

enkä saa siltä rauhaa

että sanoisin olkoon

mitä se minulle kuuluu


 

joskus vain kävelen ja katselen

istun ja katselen

ohikulkevia viliseviä kasvoja

kukaan ei katso takaisin

paitsi Afrikan kalat

liukuvat pieninä parvina

puikkelehtivat kuin korallien lomassa