Sitä tunnetta en unohda

hetkeä jolloin portit takana

sulkeutuivat edessä pimeä harhailu

hajanaisia muistikuvia

sekasortoinen vaellus läpi erämaiden

ikuinen väsymys yritithän rohkaista

ja kannustaa mutta ne olivat ruoskaniskuja selkään

sitä et koskaan tajunnut

ehkä sinulla ei ollut

edellytyksiä sitä ymmärtää

 

Muistan

sinun ikuiset projektisi

ensin sitä sitten tätä

eikä koskaan mitään valmista

ne olivat hiekkadyyni

jota tuuli muokkasi ja kuljetti

mielensä mukaan sinusta kaikki

näytti aina yhtä mahdolliselta

 

Muistan kivun ja ilon

läikähdykset poikien syntyessä

putoamisen takaisin kuiluun

veren ja palavan ihran savun

oksettavan pilven joka mateli

pitkin tanhuvia kunnes tuuli tarttui siihen

ja nosti taivaalle mutta ei veren haju

siihen loppunut sen tuttu pistävä haju

nosti sydämen paikoiltaan

ennen kuin ehti maan sisään

putosin kuin madonsyömä

omena pimeään ruohikkoon

kiemurtelin kuin käärme

jonka pää on kengänanturan alla

vuotakoon minunkin kyyneleeni ja vereni

rakkaimman poikani veren

huudon mukana

maanalaisiin suoniin

ali miekoin vartioidun

puutarhan muurin