Sitä tunnetta en unohda
hetkeä jolloin portit takana
sulkeutuivat edessä pimeä harhailu
hajanaisia muistikuvia
sekasortoinen vaellus läpi erämaiden
ikuinen väsymys yritithän rohkaista
ja kannustaa mutta ne olivat ruoskaniskuja selkään
sitä et koskaan tajunnut
ehkä sinulla ei ollut
edellytyksiä sitä ymmärtää
Muistan
sinun ikuiset projektisi
ensin sitä sitten tätä
eikä koskaan mitään valmista
ne olivat hiekkadyyni
jota tuuli muokkasi ja kuljetti
mielensä mukaan sinusta kaikki
näytti aina yhtä mahdolliselta
Muistan kivun ja ilon
läikähdykset poikien syntyessä
putoamisen takaisin kuiluun
veren ja palavan ihran savun
oksettavan pilven joka mateli
pitkin tanhuvia kunnes tuuli tarttui siihen
ja nosti taivaalle mutta ei veren haju
siihen loppunut sen tuttu pistävä haju
nosti sydämen paikoiltaan
ennen kuin ehti maan sisään
putosin kuin madonsyömä
omena pimeään ruohikkoon
kiemurtelin kuin käärme
jonka pää on kengänanturan alla
vuotakoon minunkin kyyneleeni ja vereni
rakkaimman poikani veren
huudon mukana
maanalaisiin suoniin
ali miekoin vartioidun
puutarhan muurin
Kommentit