aamu-usva hälveni hitaasti viivytellen

kuin olisi tahtonut mukaansa

olennot joita ei ennen sitä ollut

sumussa syntyneet
 

koko aurinkoisen aamupäivän

hahmot pysyttelivät paikoillaan

pyöritellen suuria silmiään kuin näkisivät

kauemmaksi tai syvemmälle kuin kuolevaiset
 

illan lähetessä niiden piirteet alkoivat

liueta taustaan katseeseen tuli raukeutta

ääriviivat aukenivat tyhjenivät udusta

viimeisenä silmät
 

olentojen jäljiltä painanteet täynnä

kyyneleitä jokainen erillisenä

sateenkaaren kaikissa väreissä

jokainen väri kuin tunne&ymmärrys
 

kuin helmet rasiassa