Tuskaisena loskan päivänä

ajoneuvon pyörät roiskivat

lumipenkat mustiksi

vetäytyvät suosiolla

kauhusta kauemmaksi

pyyhkijät laseissa rytmittävät

bussin matkaa päin harmaata

läpi maan etelästä pohjoiseen

vielä sen pinnalla hikoilee patja

metsän jo niskastaan karistama

luo tummia saarekkeita maisemaan

niiden terävyys lievenee

etäämmissä metsälöissä

hikoilun höyryistä himmeten

sulkien hypnoottinen rytmi

tuulilaseissa komppaa

bussin hurinaa sen ylä-äänten ulinaa

ja matalampaa jyrinää

tien reunukset pakenevat

häpeäänsä toivovat auringon apua

liukuakseen läpi kerrosten

noroihin puroihin jokiin ja virtoihin

 

avariin isoihin vesiin

Puhtaina

 

 (mennään bussilla)