me tungemme vanhoja päiviä säkkiin

           ahmimme uusia vailla tietoa

mitä vanhat sisälsivät

           ennen kellastumistaan
 

kun järistys repäisee railon maahan

           voit seurata sen kulkua

muurahaisen polkuna

           tunnustella sormin maan haavaa

panna asioita muistiin

mahdollisen vastaisuuden varalta

           sen reitti on kuviteltava

           illuusion seireenilaulun ja

           miekan vallan välistä

 

olemme paenneet kahleiden kalinaa

kohdistan korviani kuin metsäkettu

           pelon leppymättömyys

                     muistijäljissä

jossakin syvällä metsässä huohotus

           peittyy kevätmetsän huminaan

                     lintujen tiukuihin