kolmivuotiaana isoveljeni oli niin fiksu

           että väisteli vesilammikotkin

mutta muuttui oudoksi puhe taantui ja

           alkoi kiertää samaa kehää

silmät viiruina hän pompahteli

           tasajalkaa lattiaa pitkin siitä tuolille

takaisin lattialle lattialta sänkyyn

           takaisin lattialle heilutti samalla käsiään

äännellen uppatauppatauppataansa

           suuttui ja puri suuttuessaan

varsinkin äiti oli mustelmilla

           sen vuoksi häneltä vuosia myöhemmin

poistettiin etuhampaat laitoksessa

           ja syötyään ämpärikaupalla lääkkeitä

hän menehtyi epilepsiaan viisikymppisenä

 

lääkärit eivät koskaan saaneet syytä selville

          mikä häntä vaivasi jokin kehityshäiriö

isä rakensi Patea varten putkan

          johon hänet suljettiin silloin

kun hän alkoi riehumaan

          eikä sitä raivoa ja valitusta

voinut apeutumatta kuunnella

          sitten kun ei enää pärjätty

vietiin kauas laitokseen Törnävälle

 

 

kerran hän säikäytti mustalaiskärryn kääntymään

           takaisin omaperäisillä vastaanotollaan

ne jotka uskalsivat kylään ottivat piiskan tai kepin

           turvakseen koulussa kuulin että minulla on

hullu veli siltä varalta vain että jos en sattuisi muuten

           tietämään ja että olemme lahkolaisia ja

ansaitsen siksi turpiini juoksin karkuun metsään

           kyyristyin männyn ja risukasan taa toiselle

puolelle pysähtyivät takaa-ajajat ihmettelivät

           minne olin hävinnyt olin oppimassa

näkymättömäksi muuttumista

 

isä vei Paten Hicksin parannuskokoukseen

          siellä hän innostui hihkumaan entistäkin

kovemmin besserwisser-setäni mielestä syy oli

          siinä että muutossa mukana olleet kanat

olivat Patelle rakkaita ja hän järkyttyi syvästi

          kun niistä muuttokesän jälkeen tehtiin

uuniruoka sitä ruokaa minä en muista mutta ne kanat

          ovat elämäni vanhimmat muistikuvat

kaksi vuotta ennen Helsingin olympialaisia

          kaksi vuotta syntymäni jälkeen ne

tepastelivat maapohjaisella liiterin lattialla

         tahkon vieressä
 

(jonka kampea sittemmin

väänsin kuin hypnotisoituna seurasin veden nousua

puisesta kaukalosta kiven mukana terälle

kiviaineksen värjäämän veden kuohuntaa yli kirveen

puukon höylänterän taltan

pysähdykset ja tarkastelu ikkunan valoa vasten tai

peukalolla sively veden lisäys

kaukaloon ja kierroksia lisää)

 

mutta niin kimmoisaa tasajalkahyppelyä kuin Patella

          en ole sen jälkeen nähnyt edes

lentopalloilijoiden harjoituksissa: silmät viiruina

          iho hikisenä tuntikausia päivässä yhtä jytinää

 

 

 

 

 

 

 

(sarjasta Köyhän lasta kivellä päähän)