Muististani puuttuu alun aika

vaikka kuinka pinnistän

            muistan vain matkanteon

            ja jonkin vanhan tarvekalun

loppuunkuluneen joka polun oheen heitettiin

 

Karavaani matkaa vaiti ilman selitystä

lähdön syistä tai sen tavoitteista

             jos lie joku joskus kysynyt:

             miksi lähdimmekään

ei tänään kysy kukaan

 

Vain lapset taikka vanhat höpsöt

utelevat illoin ennen uneen uupumista:

            äiti minne matka vie

            tai: muistan ajan entisen

onnellisen ennen kuin alkoi tämä tie

 

Mutta miehet käsin vahvoin

naiset ahavoituneet matkasauvaa puristavat

kuin kukaan ei ois kuullut mitään

 

Miesten synkkyys yllyke on ajatella

vanhain muistinrippeet lasten kysymykset

taivaankannen hiljaisuuteen

tähtinä jää huutamaan