runotorstain 160. haaste:
Haasteena on tällä kertaa kirjoittaa oma runo Caj Westerbergin runon innoittamana. Voitte tarttua runon teissä herättämään tunnelmaan, ajatuksiin tai sitten yksittäiseen säkeeseen tai sanaan.
***
muistot kaikuvat loputtomina kuin
vastakkaiset peilit
eikä niitten kautta voi astua kuin toisiin
itsensä kuviin,
ulkona taivaanrannan tähti, kumipallo, ja koira
Caj Westerberg, kokoelmasta Uponnut Venetsia (Otava 1972)
***
Peilisalin kuningattarella on
verkkokalvot jotka näkevät
annettuja näkyjä seinillä
jokainen peili kertoo
miten sitä ollaan kun ollaan
niin kuin olla pitäisi
millaiset ilmeet on kasvoilla
silloin kun tunnetaan
niin kuin tuntea pitäisi
tämä on suoraa lähetystä
kaikelle kansalle
läpinäkyvästä peililasikaapista
Takapihan puoleinen seinä
on maalattu mustaksi siinä
kynnellä raaputettu tirkistysaukko
tähdenmuotoinen side muistoihin
jolloin oli toiveita ja vaarat olivat iloja
|
7 kommenttia
|