Paremmin kuin kummallakaan puolella
mies viihtyi veden ja ilman
puun ja metsän rajalla
kituvien mäntyjen varjossa
raivattujen heinäpeltojen
suon haihtuvan usvan kierteissä
aamun laskun ja illan nousun keskipisteessä
yön ja päivän horisontissa
valkeiden lakanoiden käänteessä
pellavaliinan päärmeessä
pölyhiukkasen katoamispisteessä tuulen reunalla
Siinä kun pesukoneen ääni lakkaa
ennen kuin imurin alkaa
kun matot ovat rullalla
eikä nainen ole vielä käskenyt
lennättämään niiden hevosenhäntätupsuja
Kommentit