Paremmin kuin kummallakaan puolella

                      mies viihtyi veden ja ilman

                      puun ja metsän rajalla

                      kituvien mäntyjen varjossa

                      raivattujen heinäpeltojen

                      suon haihtuvan usvan kierteissä

                      aamun laskun ja illan nousun keskipisteessä

                      yön ja päivän horisontissa

                      valkeiden lakanoiden käänteessä

                      pellavaliinan päärmeessä

                      pölyhiukkasen katoamispisteessä tuulen reunalla

 

Siinä kun pesukoneen ääni lakkaa

ennen kuin imurin alkaa

kun matot ovat rullalla

eikä nainen ole vielä käskenyt

lennättämään niiden hevosenhäntätupsuja